Heta Ol­ma­la kun­tout­taa it­se­ään ikä­vän louk­kaan­tu­mi­sen jäl­jil­tä

Heta Ol­ma­la kun­tou­tuu hyvää vauh­tia kohti kesän pe­le­jä. Kuva: Jimi Soi­ni­la.

Viime kau­del­la pol­ven­sa lou­kan­nut Heta Ol­ma­la kun­tou­tuu kovaa vauh­tia pe­li­kun­toon ja pääs­see ke­säl­lä aut­ta­maan jouk­kuet­taan oi­kein kun­nol­la. Ju­nio­ri­maa­jouk­ku­ees­sa MM-​kisoihinkin pääs­syt Heta haa­vei­lee myös ai­kuis­ten maa­jouk­ku­ees­ta.

Aivan viime kau­den lo­pul­la lah­ja­kas Heta Ol­ma­la louk­ka­si it­sen­sä, eikä hän vie­lä­kään ole pääs­syt pe­li­kun­toon. Het­ken aikaa vielä kes­tää­kin, ennen kuin hänet jäl­leen näh­dään to­si­toi­mis­sa.

”Pol­ves­ta pa­mah­ti etu­ris­ti­si­de poik­ki ja se lei­kat­tiin mar­ras­kuus­sa. Kun­tou­tus kes­tä­nee vielä pa­ri­sen kuu­kaut­ta eli kesäkuus­sa toi­vot­ta­vas­ti pää­see jo pe­li­ken­täl­le.

Ope­raa­tios­ta toi­pu­mi­nen täy­teen pe­li­kun­toon vie siis ai­kan­sa, mutta Heta on päät­tä­nyt pa­la­ta pe­li­ken­til­le en­tis­tä vah­vem­pa­na.

”Kyllä se oli aika kova ko­lah­dus, kun kuuli kuin­ka pit­käs­tä kun­tou­tuk­ses­ta oli­kin kyse. Piti kyllä oi­kein to­sis­saan tsem­pa­ta it­se­ään, että sai aloi­tet­tua kun­tou­tuk­sen oi­kein kun­nol­la. Nyt teen kun­touk­sen ai­ka­na töitä niin hyvin, että polvi kes­täi­si jat­kos­sa eikä vas­taa­via enää tu­li­si.

Sit­keä tais­te­li­ja ei ole an­ta­nut epä­toi­von pääs­tä aja­tuk­siin, vaik­ka pal­jon asioi­ta on hän toki eh­ti­nyt miet­tiä­kin.

”Usko ei ole mis­sään vai­hees­sa lop­pu­nut, vaik­ka onhan tässä tun­teet muu­toin to­del­la pal­jon vaih­del­leet. Kun­tou­tus on on­nek­si eden­nyt ihan hyvin eli siinä mie­les­sä hy­vil­lä fii­lik­sil­lä olen ollut.

Heta on seu­ran­nut jouk­ku­een pe­le­jä ja pääs­syt naut­ti­maan jouk­ku­ee­seen kuu­lu­mi­sis­ta har­joit­te­le­mal­la muun jouk­ku­een ohel­la.

”To­del­la pal­jon har­mit­taa kat­sel­la mui­den pe­laa­mis­ta, kun itse ei vielä pääse mu­kaan jouk­kuet­ta aut­ta­maan. Olen pal­jon jouk­ku­een mu­ka­na, teen omia har­joit­tei­ta siinä sa­mal­la, kun muut tree­naa­vat. Näin olen pääs­syt ole­maan ju­tuis­sa mu­ka­na ja tu­tus­tu­maan uusiin­kin pe­laa­jiin.

Hän on ollut tyy­ty­väi­nen nä­ke­mään­sä ja huo­man­nut myös kil­pai­lun pe­lia­jas­ta tiu­ken­tu­neen. 

”Jouk­ku­ees­sa näyt­täi­si ole­van to­del­la hyvä te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Har­joi­tuk­sis­sa on menty kovaa ja pe­leis­sä on nä­ky­nyt jo pal­jon hyviä asioi­ta, vaik­ka tie­tys­ti on vielä pa­ran­net­ta­vaa­kin. Kil­pai­lu pe­lia­jas­ta on kova, ihan joka pe­li­pai­kal­le.

Kau­den yk­kös­ta­voit­tee­na on täy­teen pe­li­kun­toon pää­se­mi­nen sekä siinä py­sy­mi­nen. Hän tie­tää, että sil­loin hän pys­tyy myös aut­ta­maan jouk­kuet­ta par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. 

”Ta­voi­te on nyt en­sin­nä­kin tulla kun­toon ja myös pysyä kun­nos­sa, siitä läh­de­tään liik­keel­le. Sen jäl­keen saada pal­jon pe­liai­kaa ja vas­tuu­ta ja sitä kaut­ta aut­taa jouk­kuet­ta.

Maa­jouk­kue­ko­ke­muk­set sekä sis­kon koh­taa­mi­nen

Heta on ollut mu­ka­na ko­vas­sa 2001-​syntyneiden maa­jouk­kue­rin­gis­sä. Ko­viin saa­vu­tuk­siin yl­tä­neen ikä­luo­kan mu­ka­na on tart­tu­nut iki­muis­toi­sia het­kiä.

”Maa­jouk­kue­a­jois­ta on pal­jon hie­no­ja muis­to­ja. EM-​pronssin voit­ta­mi­nen ja sitä kaut­ta pääsy MM-​kisoihin ovat tie­ten­kin ne upeim­mat het­ket. Tulen var­mas­ti aina ne muis­ta­maan. Niis­tä pe­leis­tä sai to­del­la hyvää oppia, kun näki mil­lais­ta peliä maa­il­mal­la pe­la­taan ja mil­lai­sia pe­laa­jia omas­sa ikä­luo­kas­sa on. Gha­nan pe­li­tyy­li oli mie­len­kiin­toi­sen eri­koi­nen ja pe­laa­jat us­ko­mat­to­man no­pei­ta, se var­sin­kin jäi mie­leen.

Tuo ikä­luok­ka on nyt kas­va­nut ulos ju­nio­ri­maa­jouk­kueis­ta, mutta Hetaa kiin­nos­taa edus­taa Suo­mea jat­kos­sa­kin.

”Seu­raa­va ta­voi­te on pääs­tä mu­kaan U23-​maajoukkueeseen ja tie­tys­ti kyl­lä­hän Hel­ma­rei­hin olisi hie­noa pääs­tä jos­kus mu­kaan. Se vaa­tii vaan pal­jon työtä ja hyviä kausia alle Kan­sal­li­ses­sa Lii­gas­sa.”

Kun­tou­tu­mis­ta on ede­saut­ta­nut se, ettei opis­ke­lui­hin ole tar­vin­nut uh­ra­ta aikaa eikä ener­gi­aa. 

”Kir­joi­tin viime vuon­na yli­op­pi­laak­si ja nyt olen pi­tä­nyt vä­li­vuot­ta. Syk­syl­lä olisi kui­ten­kin tar­koi­tus jäl­leen aloit­taa opin­not.”

Ol­ma­lan per­hees­sä oli par­haim­mil­laan kolme jal­ka­pal­loi­le­vaa si­sa­rus­ta, joten pe­li­ka­ve­ri on aina löy­ty­nyt lä­hel­tä.

”Pik­kusis­ko ei enää pe­laa­kaan, mutta kyllä pal­jon olem­me kol­mis­taan har­joi­tel­leet ja toi­siam­me tsem­pan­neet. Onhan siel­lä aina vä­lil­lä kamp­pail­tu ja vään­net­ty­kin, mutta ei kui­ten­kaan lii­kaa. Viime ke­sä­nä pe­la­sim­me ker­ran iso­sis­kon kans­sa vas­tak­kain, siinä ei pelin ai­ka­na si­sa­ruk­sia ol­tu­kaan.” Anna Ol­ma­la pelaa PK-35 Van­taan ri­veis­sä.

Hetan kans­sa ei ko­vin­kaan kauaa tar­vit­se kes­kus­tel­la, kun hänen pu­heen­sa pal­jas­taa ko­ti­seu­dun. 

”Joo, ei ole vielä Tam­pe­reen murre tart­tu­nut. Hiu­kan aina vä­lil­lä ka­ve­rit kuit­tai­le­vat Oulun mur­tees­ta, mut­tei mi­ten­kään lii­kaa. Lada jos­kus ky­se­lee, että ’ook­ko­nää Ou­lus­ta?’.”

Vaik­ka Heta pi­tää­kin uu­des­ta ko­ti­kau­pun­gis­taan, on kui­ten­kin jo­tain Ou­lus­ta kai­vat­ta­vaa­kin. 

”Ou­lus­ta siir­täi­sin Tam­pe­reel­le ren­non ja lep­poi­san il­ma­pii­rin. Tääl­lä on kai­kil­la koko ajan kii­rei­nen mei­nin­ki ja lii­ken­ne­kin pal­jon rau­hat­to­mam­paa kuin Ou­lus­sa.”

Kuten moni muu­kin Il­vek­sen pe­laa­ja, myös Heta on har­ras­ta­nut lap­se­na musiik­kia. 

”Pia­noa soi­tin nuo­rem­pa­na useam­man vuo­den, li­säk­si lau­loin kuo­ros­sa ja har­ras­ta­nut tans­sia, ylei­sur­hei­lua sekä uin­tia. Kuo­ron lo­pe­tin aika no­peas­ti lä­hin­nä siitä syys­tä, ettei ne las­ten­lau­lut ol­leet mi­nul­le mie­lui­sia lau­let­ta­via.”