Emmi Larsen lujittaa maalivahtiosastoa
18-vuotias Emmi Larsen vahvistaa Ilveksen maalivahtien osastoa jo alkaneella kaudella. Larsen haastaa maalipuiden välissä ikätoveriaan Loviisa Helmistä ja odotettavissa onkin kovaa kilpailua ystävysten välillä.
Kakkosjoukkueen riveistä edustusjoukkueeseen siirtyy myös maalivahti Emmi Larsen, jolla on viime vuosina ollut jonkin verran vastoinkäymisiäkin.
”Erittäin mielissäni olen kyllä sopimuksesta. Viime kausina on ollut sen verran vaikeaa ja vastoinkäymisiä, etten uskaltanut vielä tätä odottaa tapahtuvaksi. Välillä kävi jo mielessä, että loukkaantumiset estävät kokonaan uran, mutta motivaatio pysyi koko ajan korkealla. Iso kiitos kotiväelle siitä tuesta, jota sain vaikeina aikoina.”
Hän haastaa hyvän ystävänsä ja ikätoverinsa Loviisa Helmisen kamppailussa peliajasta.
”Hienoa päästä haastamaan Loviisaa peliajasta, olemme molemmat vielä aika nuoria. Kilpailu peliajasta tulee olemaan kovaa eli töitä täytyy tehdä molempien peliminuuttiensa eteen. Olemme hyviä ystäviä keskenämme ja tsemppaamme toinen toisiamme koko ajan. Olisihan se toisaalta kiva, jos mukana olisi joku kokenutkin veskari, jolta saada oppia ja kokemusta.”
Myös Emmi on kuulunut Tampere Football Academyn ryhmään ja kokee saaneensa toiminnalta paljon.
”Akatemia on auttanut minua todella paljon kehittymään. Se on mahdollistanut aamuharjoittelun sekä muutoinkin yhdistämään koulun ja futiksen. Lisäksi olen saanut paljon ihan yksityiskohtaisia neuvoja ja pieniinkin yksityiskohtiin henkilökohtaista apua.”
Uransa Emmi aloitti TKT:ssa, josta siirtyi TPV:hen. Kehittymisen kannalta siirtyminen keltavihreisiin tuli kuitenkin ajankohtaiseksi.
”2018 siirryin Ilvekseen, näin että minulla oli paremmat mahdollisuudet kehittyä täällä. Minua oli jo aikaisemminkin kysytty, mutta silloin pidin parempana vielä pysyä TPV:ssä. Lopulta siirto tuli sitten ajankohtaiseksi enkä ole kyllä katunut.”
Maalivahdille tärkeää pelinohjaamista Emmi pitää itselleen vahvana ominaisuutena.
”Pidän omana vahvuutenani pelin ohjaamista, äänen käyttöä sekä roolin ottamista. Sitten taas pitäisi saada hiukan malttia pelaamiseen lisää. Lisäksi jalalla pelaaminen, varsinkin avaaminen, kaipaa vielä parantamista. Edustusjoukkueen pelit ovat vielä niin paljon nopeatempoisempia sekä fyysisempiä, että nekin vaativat opettelua.”
Maalivahdin tilanne jalkapallojoukkueessa on haastava, ainoastaan yksi kerrallaan pääsee tolppien väliin.
”Kirkkain tavoite on liigadebyytti, sen kun saa tehtyä, niin voi siirtyä taas eteenpäin. Peliminuutteja mahdollisimman paljon jo tällä kaudella, sitä lähdetään lisäksi tavoittelemaan. Pelaamaan olisi tarkoitus paljon päästä, jos ei Kansallisessa Liigassa, niin sitten Ykkösessä. Hienoa, että Ilves pystyy tarjoamaan senkin mahdollisuuden.”
Emmikin kuuluu yhä lukiossa opiskelevien joukkoon. Hän haluaa itselleen ammatin hankkia, mutta haluaa myös panostaa jalkapalloiluun.
”Vuosi on vielä lukiota jäljellä ja sen jälkeen ilmeisesti jatkan ensihoitajan koulutukseen. Kuitenkin katson ensin sen, miten nämä futiskuviot menevät. Ehdottomasti haluan kyllä ammatin itselleni, en siis laske kaikkia korttejani futiksen varaan, mutta nyt panostan kuitenkin futikseen enemmän. Arvostan kyllä suuresti Einiä (Vesaniemi), joka on pystynyt opiskelemaan lääkäriksi ja silti pelaamaan pääsarjatasolla futista.”
Nuori maalivahti saattaa koulukirjoja pitää pelimatkoilla mukanakin, mutta vaatii myös kunnollisen keskittymisen itse peliin.
”Riippuu hiukan, millainen jakso koulussa on menossa, niin saattaa kirjat ollakin pelimatkoilla mukana. Alkumatkalla niitä ehtii jonkin verran tutkia, mutta haluan kyllä hyvissä ajoin alkaa keskittymään peliinkin. Takaisinpäin ajellessa voi sitten taas paneutua kirjoihin.”
Ei taikauskoa, mutta nuoruuden haaveammatti kyllä..
Usein pelaajilla on jotain tiettyjä rutiineja ennen peliä. Joku sitoo aina vasemman kengän nauhat ennen oikeaa, jollain taas on lähes taikauskomainen tapa tehdä kaikki asiat aina kuten ennenkin.
”Minulla ei ole mitään taikauskoista juttua tai tiettyä rutiinia ennen pelejä. Mielikuvaharjoittelua teen kylläkin, haen sitä kautta onnistumisia ja hyvää fiilistä. Musiikkiakin tykkään kuunnella, varsinkin sellaista tsemppaavaa musiikkia sekä itselle tärkeitä biisejä. Aika samanlaista musiikkia, mitä kopissakin kuunnellaan eli aina ei tarvitse edes kuulokkeilla kuunnella.”
Jalkapallon lisäksi Emmillä ei ole ollut muuta varteenotettavaa harrastusta. Lapsuudesta hän muistaa, kun siitä jatkuvasti myös muistutetaan, erään nolon haaveen.
”Ei ole oikein mitään merkittävää muuta harrastusta ollut. Perheenjäsenet kylläkin jaksavat vieläkin minulle naureskella siitä, kun olen joskus pienenä sanonut unelma-ammatikseni porkkanan. Yhtään en muista mistä tuo on tullut, eikä se kyllä enää ole suunnitelmissakaan.”
On niitä paljon huonompiakin haaveita olemassa kuin olla porkkana!