Armi Heikkilä on valmis läpimurtokauteen – nousujohteista uraa ei pienet kolhutkaan haittaa
Armi Heikkilä pelasi viime kaudella hyvän kauden, nousten lopussa jo edustusjoukkueen runkopelaajaksi. Tähän kauteen valmistautuminen sai hieman takapakkia maajoukkueleirillä tulleen kolhun vuoksi, mutta sarjan käynnistyessä hänen pitäisi olla jälleen täydessä kunnossa.
Armi Heikkilä valittiin tammikuun lopulla järjestetylle, viimeiseksi jääneelle U19-maajoukkueleirille yhdessä kolmen muun Ilves-pelaajan kanssa. Sieltä tuliaisena kokemuksen lisäksi oli pieni jalkavamma.
”Maajoukkueleirin viimeisessä treenissä tuli pieni loukkaantuminen. Kuntoutus on tavallaan vielä vähän kesken, mutta olen silti ihan hyvin pystynyt parissa pelissä pelaamaankin. Hiukan saattaa pienet kolhut tuntua vähän enemmän, mutta ei mitään isompaa haittaa.”
Toistaiseksi Armia eivät loukkaantumiset ole paljoa vaivanneetkaan.
”Olenkin tähän asti saanut olla ilman isompia loukkaantumisia, mitä nyt vähän ovat nilkat nyrjähdelleet. Nilkkoja olen ensimmäisen nyrjähdyksen jälkeen vahvistanutkin, sain fyssarilta hyvät ohjeet. Jatkan myös niiden ohjeiden noudattamista, sillä nilkkojen on syytä ollakin vahvat.”
Vaikka kuntoutus sekä hyvät harjoitteluohjeet ovatkin helpottaneet pelaajan omaa vointia, ei hän vielä koe olevansa valmis ohjeistamaan muita pelaajia.
”En nyt niin paljoa vanhempi ole meidän nuorimpiakaan pelaajia, että voisin alkaa heitä ohjeistamaan. En tiedä, riittääkö auktoriteetti vielä siihen.”
Tammikuun leirille valittiin sekä 2002- että 2003-syntyneitä pelaajia. Armi kuuluu tuohon nuorempaan ikäluokkaan. Armille jäi leiriltä hyviä kokemuksia, pois lukien edellä mainittu loukkaantuminen.
”Leiri meni ihan hyvin. Sehän oli tavallaan vuotta vanhempien leiri, sikäli mielenkiintoinen kokemus. Aika paineettomasti pystyin osallistumaan ja tuo loukkaantuminenkin sattui vasta aivan leirin lopussa. Muutoinkin kauden suhteen ajankohta on sikäli sopiva, että ehdin täysin kuntoutumaan ennen sarjan alkua.”
Ilveksen joukkueessa tapahtui melkoisen paljon pelaajamuutoksia, mutta nykyinen joukkue näyttää Armin mielestä todella hyvältä.
”Joukkueen otteisiin olen hyvin tyytyväinen. Pientä jännitystä oli ilmassa viime kauden jälkeen, kun pelaajia siirtyi muualle. Itsellä ei käynyt mielessäkään lähteä muualle, täällä on hyvä olla ja pelata. Mutta hyvä joukkue ollaan saatu kasaan, nuorta voimaa ja osaamista löytyy. Kilpailu peliajasta on todella kovaa, joka paikalle löytyy valinnanvaraa.”
Omat vahvuudet sekä heikkoudet hän osaa myös luetella saman tien.
”Pelikäsitys, pelin lukeminen sekä havainnointikyky ovat isoimmat vahvuuteni. Kehitettävää löytyy vielä paljonkin, mutta varsinkin kuntopuoli täytyy saada paremmaksi. Kuntoutuksen vuoksi on jäänyt kestävyysharjoitukset väliin ja muutoinkin se on ollut heikoin osa-alueeni. Viime kaudella keskityttiin paljon parantamaan nopeutta, ja siinä onkin kehitystä tapahtunut.”
Nousujohteinen kausi
Armille jäi hyvä maku viime kaudesta, varsinkin oman kehittymisensä puolesta. Nälkä yleensä kasvaa syödessä, joten hän on valmis lyömään itsensä lopullisesti läpi tällä kaudella.
”Viime kausi oli osaltani melko nousujohteinen, varsinkin jos vertaa edelliseen kauteen. Sain paljon enemmän vastuuta ja peliaikaa ja kauden päätöspelit olivat varmaankin urani parhaimpia. Luulisin nyt olevan se läpimurtokausi edessä. Haluan ottaa enemmän vastuuta. Vaikkei minullakaan ikää vielä kauheasti ole, niin kuitenkin on jo kokemusta Kansallisen Liigan peleistä.”
Viime kaudella Armia haastateltiin yhdessä hyvän ystävänsä Noora Hämäläisen kanssa. Kaksikolla oli monta lempinimeä, joista tehokaksikko kuvasti parhaiten heidän energisyyttään. Yleensä heidän lähellään sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
”Tehokaksikko pörrää todellakin edelleen, vaikka olemmekin molemmat vähän olleet loukkaantumisten vuoksi sivussa. Aino (Rasinen) ja Pipsa (Saarilahti) varmaan tekee eniten erilaisia jekkuja muille, me Nooran kanssa aiheutetaan hämminkiä enemmänkin tahattomasti.”
Omia tulevaisuuden tavoitteita Armi on ehtinyt jo miettiä. Aiemmin etusijalla ollut koulu on lukion jälkeen jäämässä odottamaan jalkapallouran selviämistä.
”Olisihan se hienoa päästä joskus ulkomaille pelaamaan, mutta sen kanssa ei ole mikään kiire. Toisaalta minulla on myös koulunkäynnin suhteen tavoitteita. Tarkoitus olisi lukion jälkeen siirtyä opiskelemaan hammaslääkäriksi. Nyt vaan pitäisi päättää, haenko sinne heti lukion jälkeen vai satsaanko kaiken jalkapalloon. Taitaa kääntyä futiksen puolelle tällä hetkellä kuitenkin.”
Tehokaksikkoon ei tietenkään pääse, ellei todellakin aiheuta lähipiirille aihetta hymyilyyn. Armi voisi kirjoittaa jopa pienen kirjan eri kömmähdyksistään.
”Hauskoja juttuja kyllä löytyy useitakin, sillä olen melkoinen unissakävelijä. Viime kaudella sattui vähän nolo juttu, kun olimme yölaivalla tulossa Maarianhaminasta. Nukuin yläsängyllä ja unissani lähdin jostain syystä keskellä yötä hyppäämään alas sängyltä. Kopsahdin sitten sääret edellä Moonan (Talka) alasänkyyn ja siihen tietysti kaikki heräsivät.”
Arminkin lapsuudesta löytyy useita eri harrastusmuotoja, joista yllättäen baletti kesti melko pitkälle.
”Tennis, taitoluistelu ja uinti oli jonkin aikaa mukana harrastuksissa. Balettia harrastin vielä yhtä aikaa jalkapallonkin kanssa. Muistan, kuinka Paanasen Markus kertoi äidille ’kyllähän siitä baletista varmaan on hyötyä, ainakin nilkat tulee vahvoiksi’. Ehkä se oli sellainen hienovarainen kehotus jättää se harrastus jo pois. Eikä siitä kyllä nilkatkaan vahvistuneet.”