Aino Varkoi yhdistää korkeakouluopinnot sekä futiksen – ”välillä saattaa olla raskasta”
Jalkapalloilun yhdistäminen opiskeluihin onnistuu nykyisin huomattavasti helpommin, mitä aikaisemmin. Silti korkeakouluopinnot ovat vaativampia sekä varsinkin henkisesti raskaampia, eikä oppilaitoksen puolelta välttämättä pystytä joustamaan riittävällä tavalla. 22-vuotias Aino Varkoi myöntää yhdistäminen haasteet.
Joukkueen kokeneeseen kaartiin kuuluvan hyökkääjä Aino Varkoin ei tarvitse miettiä, miten saisi aikansa kulumaan. Jalkapalloilun lisäksi hän jatkaa opiskeluitaan.
”Kolmatta vuotta opiskelen nyt diplomi-insinööriksi Hervannan kampuksella ja kaksi vuotta niitä olisi vielä jäljellä.”
Siinä missä toisen asteen opiskelijoille on saatu rakennettua hyvin toimivia malleja urheilun ja opiskeluiden yhdistämiseen, joutuvat korkeakouluopiskelijat kenties ymmärrettävästi painimaan aikatauluongelmien kanssa.
”Saattaahan se välillä olla raskasta, jos alla on ensin pitkä koulupäivä ja sen jälkeen harjoitukset. Aika lailla yhteensovittaminen vaatii suunnittelua sekä aikatauluttamista. Joukkueurheilijalle se on vielä hankalampaa kuin esimerkiksi yksilöurheilijalle, joka pystyy joustavammin muuttamaan omaa harjoitteluaikatauluaan. Eihän tämä mikään ideaalitilanne ole, mutta hyvin on valmennus ottanut huomioon koulun tuoman rasituksen.”
Jollain tapaa täytyy Ainonkin välillä saada sekä opiskelut että urheilu pois ajatuksista. Hänelle sopivin vaihtoehto löytyy liikkumisesta, varsinkin luonnossa.
”Itseasiassa liikkuminen on se minulle paras tapa nollata ajatukset. Tykkään paljon liikkua luonnossa sekä lenkkeillä. Olen pienestä pitäen tykännyt liikkua paljon, joten siitä on tullut ikään kuin elämäntapa.”
Muiden joukkueen pelaajien tapaan on Aino lapsena harrastanut useita eri lajeja. Osaa hän ainoastaan kokeili, mutta löytyi joukosta myös jalkapallon lisäksi toinenkin rakas urheilulaji.
”Kokeilin montaakin eri lajia ja aika moni niistä pysyi mukana useamman vuodenkin. Yleisurheilu pysyi pisimpään jalkapallon rinnalla, se jäi pois vasta lukioon siirtymisen aikoihin. Siinäkin kaikkia lajeja tuli harrastettua, mutta juoksu- ja hyppylajit olivat ne minulle vahvimmat.”
Aino koki jalkapallon monipuolisemmaksi lajiksi, joten valinta oli hänelle lopulta selkeä.
”Päätöksenteko oli hankalaa, sillä molemmista tykkäsin todella paljon. Ehkä jalkapallon monipuolisuus lopulta käänsi valinnan siihen suuntaan. Siinä on mukana se joukkueena toiminen, fyysinen puoli sekä tekninen että taktinen puoli.”
Kolmatta kauttaan Ilveksessä pelaava Lapinlahden kasvatti kehuu nykyistä kotikaupunkiaan vuolaasti. Kotiseudulta ikävä on luonnollisesti läheisiä ihmisiä.
”Kyllä Tampereesta on syntynyt uusi kotikaupunki, olen todella paljon tykännyt täällä olla. Isompi kaupunki ja täältähän löytyy kaikki tarvittava, myös vapaa-ajalle. Tietysti parhaat kaverit ja perhe ovat siellä kaukana, heitä tulee aivan liian harvoin nähtyä. Onneksi nykyään pystyy niin hyvin pitämään yhteyttä muutoinkin.”
Tämän kauden joukkue vaikuttaa hänen mielestään hyvältä sekoitukselta kokemusta sekä nuoruutta.
”Joukkue näyttää hyvältä, meillä on mukana paljon lahjakkaita nuoria pelaajia. He ovat jo talven treeneissä ja pelissä osoittaneet pärjäävänsä liigatasolla. Lisäksi saimme mukaan tärkeitä kokeneempia pelaajia, jotka tasapainottavat joukkuetta erinomaisesti. Lähdemme hyvällä itseluottamuksella kauteen, uskon että tulemme olemaan tyytyväisiä lopputulokseen.”