Heta Olmala kuntouttaa itseään ikävän loukkaantumisen jäljiltä
Viime kaudella polvensa loukannut Heta Olmala kuntoutuu kovaa vauhtia pelikuntoon ja päässee kesällä auttamaan joukkuettaan oikein kunnolla. Juniorimaajoukkueessa MM-kisoihinkin päässyt Heta haaveilee myös aikuisten maajoukkueesta.
Aivan viime kauden lopulla lahjakas Heta Olmala loukkasi itsensä, eikä hän vieläkään ole päässyt pelikuntoon. Hetken aikaa vielä kestääkin, ennen kuin hänet jälleen nähdään tositoimissa.
”Polvesta pamahti eturistiside poikki ja se leikattiin marraskuussa. Kuntoutus kestänee vielä parisen kuukautta eli kesäkuussa toivottavasti pääsee jo pelikentälle.”
Operaatiosta toipuminen täyteen pelikuntoon vie siis aikansa, mutta Heta on päättänyt palata pelikentille entistä vahvempana.
”Kyllä se oli aika kova kolahdus, kun kuuli kuinka pitkästä kuntoutuksesta olikin kyse. Piti kyllä oikein tosissaan tsempata itseään, että sai aloitettua kuntoutuksen oikein kunnolla. Nyt teen kuntouksen aikana töitä niin hyvin, että polvi kestäisi jatkossa eikä vastaavia enää tulisi.”
Sitkeä taistelija ei ole antanut epätoivon päästä ajatuksiin, vaikka paljon asioita on hän toki ehtinyt miettiäkin.
”Usko ei ole missään vaiheessa loppunut, vaikka onhan tässä tunteet muutoin todella paljon vaihdelleet. Kuntoutus on onneksi edennyt ihan hyvin eli siinä mielessä hyvillä fiiliksillä olen ollut.”
Heta on seurannut joukkueen pelejä ja päässyt nauttimaan joukkueeseen kuulumisista harjoittelemalla muun joukkueen ohella.
”Todella paljon harmittaa katsella muiden pelaamista, kun itse ei vielä pääse mukaan joukkuetta auttamaan. Olen paljon joukkueen mukana, teen omia harjoitteita siinä samalla, kun muut treenaavat. Näin olen päässyt olemaan jutuissa mukana ja tutustumaan uusiinkin pelaajiin.”
Hän on ollut tyytyväinen näkemäänsä ja huomannut myös kilpailun peliajasta tiukentuneen.
”Joukkueessa näyttäisi olevan todella hyvä tekemisen meininki. Harjoituksissa on menty kovaa ja peleissä on näkynyt jo paljon hyviä asioita, vaikka tietysti on vielä parannettavaakin. Kilpailu peliajasta on kova, ihan joka pelipaikalle.”
Kauden ykköstavoitteena on täyteen pelikuntoon pääseminen sekä siinä pysyminen. Hän tietää, että silloin hän pystyy myös auttamaan joukkuetta parhaalla mahdollisella tavalla.
”Tavoite on nyt ensinnäkin tulla kuntoon ja myös pysyä kunnossa, siitä lähdetään liikkeelle. Sen jälkeen saada paljon peliaikaa ja vastuuta ja sitä kautta auttaa joukkuetta.”
Maajoukkuekokemukset sekä siskon kohtaaminen
Heta on ollut mukana kovassa 2001-syntyneiden maajoukkueringissä. Koviin saavutuksiin yltäneen ikäluokan mukana on tarttunut ikimuistoisia hetkiä.
”Maajoukkueajoista on paljon hienoja muistoja. EM-pronssin voittaminen ja sitä kautta pääsy MM-kisoihin ovat tietenkin ne upeimmat hetket. Tulen varmasti aina ne muistamaan. Niistä peleistä sai todella hyvää oppia, kun näki millaista peliä maailmalla pelataan ja millaisia pelaajia omassa ikäluokassa on. Ghanan pelityyli oli mielenkiintoisen erikoinen ja pelaajat uskomattoman nopeita, se varsinkin jäi mieleen.”
Tuo ikäluokka on nyt kasvanut ulos juniorimaajoukkueista, mutta Hetaa kiinnostaa edustaa Suomea jatkossakin.
”Seuraava tavoite on päästä mukaan U23-maajoukkueeseen ja tietysti kyllähän Helmareihin olisi hienoa päästä joskus mukaan. Se vaatii vaan paljon työtä ja hyviä kausia alle Kansallisessa Liigassa.”
Kuntoutumista on edesauttanut se, ettei opiskeluihin ole tarvinnut uhrata aikaa eikä energiaa.
”Kirjoitin viime vuonna ylioppilaaksi ja nyt olen pitänyt välivuotta. Syksyllä olisi kuitenkin tarkoitus jälleen aloittaa opinnot.”
Olmalan perheessä oli parhaimmillaan kolme jalkapalloilevaa sisarusta, joten pelikaveri on aina löytynyt läheltä.
”Pikkusisko ei enää pelaakaan, mutta kyllä paljon olemme kolmistaan harjoitelleet ja toisiamme tsempanneet. Onhan siellä aina välillä kamppailtu ja väännettykin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Viime kesänä pelasimme kerran isosiskon kanssa vastakkain, siinä ei pelin aikana sisaruksia oltukaan.” Anna Olmala pelaa PK-35 Vantaan riveissä.
Hetan kanssa ei kovinkaan kauaa tarvitse keskustella, kun hänen puheensa paljastaa kotiseudun.
”Joo, ei ole vielä Tampereen murre tarttunut. Hiukan aina välillä kaverit kuittailevat Oulun murteesta, muttei mitenkään liikaa. Lada joskus kyselee, että ’ookkonää Oulusta?’.”
Vaikka Heta pitääkin uudesta kotikaupungistaan, on kuitenkin jotain Oulusta kaivattavaakin.
”Oulusta siirtäisin Tampereelle rennon ja leppoisan ilmapiirin. Täällä on kaikilla koko ajan kiireinen meininki ja liikennekin paljon rauhattomampaa kuin Oulussa.”
Kuten moni muukin Ilveksen pelaaja, myös Heta on harrastanut lapsena musiikkia.
”Pianoa soitin nuorempana useamman vuoden, lisäksi lauloin kuorossa ja harrastanut tanssia, yleisurheilua sekä uintia. Kuoron lopetin aika nopeasti lähinnä siitä syystä, ettei ne lastenlaulut olleet minulle mieluisia laulettavia.”