Pipsa Saarilahti yhdistää jalkapalloilun ja työelämän – ”Ilves oli minulle ykkösvaihtoehto”
Taitava keskikenttäpelaaja Pipsa Saarilahti kirjoitti Ilveksen kanssa jatkosopimuksen alkaneelle kaudelle. Ilveksen kautta löytyi hänelle myös töitä, vuoden alusta alkanut pesti iltapäiväkerho-ohjaajana helpottaa arjen sujumista.
Monin tavoin poikkeuksellinen kausi 2020 on takanapäin, eikä siitä kauheasti positiivista muisteltavaa jää kenellekään. Uusi kausi on kuitenkin alkanut ja siitä kaikki haluavat tehdä edellistä huomattavasti paremman.
”Vähän ristiriitainen fiilis kyllä jäi. Emme pystyneet täysin ulosmittaamaan sitä potentiaalia, jota meiltä kuitenkin löytyi. Jouduimme taistelemaan sarjapaikasta aivan viimeiselle kierrokselle saakka. Toisaalta se oli positiivista, että kauteen mahtui ihan hyviä pelejä niin itseltä kuin joukkueeltakin. Jäi kyllä parannettavaa ja nyt sitä varten tehdäänkin kovasti töitä.”
Raskas kausi pisti myös Pipsan miettimään uravalintojaan, mutta kasvattiseura on ja pysyy lähinnä sydäntä.
”Hiukan normaalia pidempään pohdin nyt pelijuttuja, mutta kyllä Ilves oli se ykkösvaihtoehto minulle.”
Jalkapalloilijalle ihanteellisesti sopiva työpaikka
Kotimaisessa urheilussa aivan liian usein harjoittelua ja pelaamista haittaa siviilielämä, koulut on käytävä ja töitäkin tehtävä. Pipsa on erittäin mielissään siitä, että Ilveksen kautta hänelle löytyi työpaikka, joka ei kuitenkaan haittaa jalkapalloiluun keskittymistä.
”Aloitin iltapäiväkerhossa työskentelyn nyt vuoden alusta. On hienoa, että se Ilveksen kautta onnistuu. Pystyn kuitenkin käymään sekä aamu- että iltaharjoituksissa ja työskentely tapahtuu siinä välissä. Aivan ihanteellisesti sopii jalkapalloilijalle tuo työaika. En olisi halunnutkaan sellaista työtä, jonka takia olisi pitänyt harjoitusmäärää pudottaa.”
Työssäkäynti saa Pipsan ajatukset hetkeksi aikaa pois niin jalkapallon miettimisestä kuin arjen askareista.
”Meidän ryhmässämme lapset ovat niin avoimia ja iloisia, että siinä on viihtynyt tosi mukavasti itsekin. Todella hienoa on saada välillä ajatukset johonkin muuhun, nollattua asiat. Viime vuonna minulla ei ollut töitä, niin silloin ehti liikaa ajatella ja murehtia asioita. Eikä ainakaan vielä ole työpäivät olleet niin raskaita, etteikö olisi jaksanut harjoituksissa antaa aina kaikkensa.”
Ilveksen kerho- ja harrastetoiminnan vastuukoordinaattori Juha Pakarinen kommentoi iltapäiväkerhotoiminnan tarjoamia työmahdollisuuksia ja nostaa esille monenlaisia hyötyjä.
”Iltapäiväkerhossa työskentely tarjoaa pelaajille hienon mahdollisuuden yhdistää työnteko ja huippu-urheilu. Osapäivätyö mahdollistaa täysipäiväisen panostuksen pelaamiseen ja antaa pelaajille arvokasta työkokemusta. Kerhotyö antaa pelaajille hyvän kuvan ja näkemyksen siitä, kuinka laaja-alaisesti Ilves yhteisössä ja ihmisten arjessa vaikuttaa. Huippu-urheilijoina ja liikunnallisten elämäntapojen esiintuojina pelaajat ovat myös hienoja esikuvia ja roolimalleja kerholaisille.”
Pelit saisivat jo alkaa
Koronasta johtuen, ei harjoituspelejä ole vielä voitu järjestää. Suomen Cup pitäisi alkaa helmikuussa ja ennen niitä olisi hyvä saada muutama peli alle.
”Pelejä on jo ehtinyt odottaakin todella paljon. Varsinkin nyt, kun joukkue on paljon muuttunut, on tärkeää päästä pelaamaan. Olemmehan me harjoituksissa paljon keskenään pelattu, mutta ei se kuitenkaan aivan sama asia ole. Joukkue on aika hyvin jo hitsaantunut yhteen, vaikkei vielä ole voitu mitään varsinaisia ’teambuildereja’ järjestääkään.”
Omista vahvuuksistaan sekä heikkouksistaan Pipsalla on selkeä käsitys.
”Olen aika luova pelaaja ja hyvä 1vs1-tilanteissa. En ole ihan nopeimmasta päästä, mutta olen hyvin oppinut hyödyntämään rytminvaihtokykyäni. Kehitettävää on eniten muiden fyysisten ominaisuuksien puolella. Sillä puolella on aina varaa kehittyä paremmaksi.”
Vuotta vanhempana ja kokeneempana pelaajana Pipsa haluaa nousta pykälän pari eteenpäin tällä kaudella. Myös peliuran jälkeiset asiat ovat ehtineet käydä mielessä, jalkapallo pysynee elämässä vielä pitkään.
”Oma tavoite on saada paljon peliaikaa ja näkyvämpää roolia. Pelipaikalla ei ole niinkään suurta merkitystä, vaikka edelleen laitapelaajana tykkäänkin eniten pelata. Oman peliuran pituutta en uskalla veikata, tuskin yli kolmekymppisenä kuitenkaan pelaan. Toivottavasti kuitenkin saan tehdä ratkaisuni itse, eikä mikään vamma siihen pakota. Haluaisin kuitenkin pitää jalkapalloilun jollain tapaa elämässäni peliuran jälkeenkin. Valmentaminen hiukan kiinnostaa. Olenkin hiukan seurannut omia valmentajiani ja vertailut heidän erilaisia tyylejään.”
Pipsa rakastaa jalkapallon pelaamista, mutta tykkää myös paljon seurata muita lajeja. Hänet onkin totuttu näkemään katsomoissa, lähes lajissa kuin lajissa.
”Isäni sanoi aika pian syntymäni jälkeen, että minusta tulee pesäpalloilija. En tiedä mistä hänelle se tuli päähän. Ikinä en ole kuitenkaan pesistä pelannut joukkueessa, mutta tykkään kyllä todella paljon sitä seurata. Olen kesäisin paljon käynytkin Kaupissa katsomassa sekä naisten että miestenkin pelejä. Samoin tykkään paljon seurata muutakin urheilua, onneksi Tampereella pystyy tosi montaa lajia seuraamaankin.”
Tuleva kausi on jo Pipsan neljäs edustusjoukkueen riveissä.
