Nea Leh­to­la pon­nis­ti Il­vek­sen Futis-​Liigasta maa­il­mal­le ja Hel­ma­rei­hin – Täh­täi­mes­sä nyt tupla­mes­ta­ruus Tans­kas­sa

Nea pääsi Rot­ter­da­mis­sa pe­la­tus­sa ot­te­lus­sa ken­täl­le. Kuva: Jyri Su­lan­der / SPL

Viime vii­kol­la Tam­me­lan Sta­dio­nil­la pe­la­tus­sa lop­puun­myy­dys­sä Hel­me­rei­den ot­te­lus­sa Hol­lan­tia vas­taan oli ko­koon­pa­nos­sa mu­ka­na Il­vek­sen kas­vat­ti Nea Leh­to­la. Futis-​Liigasta al­ka­nut ura jat­kuu tällä het­kel­lä Tans­kas­sa, jossa hä­nel­lä on mah­dol­li­suus na­pa­ta jopa tupla­mes­ta­ruus.

Tam­me­las­sa ei pe­li­mi­nuut­te­ja Neal­le ker­ty­nyt, mutta ko­ke­muk­set lop­puun­myy­dys­tä ot­te­lus­ta oli­vat erin­omai­set. ”Us­kot­ta­mon hie­not fii­lik­set jäi. oli to­del­la hie­noa pääs­tä ko­ke­maan uusi sta­dion. Olin siel­lä käy­nyt yhden mies­ten pelin kat­so­mo­mas­sa, mutta oli­han se aivcan eri juttu pääs­tä ken­tän ta­sol­le ja nä­ke­mään sta­dion sil­tä­kin kan­til­ta. Ylei­söä oli yli 7600 ja tun­nel­ma oli aivan us­ko­ma­ton”, ker­toi Nea Tam­me­lan tun­nel­maan ihas­tu­nee­na.

Ede­li­se­nä per­jan­tai­na Suomi oli hä­vin­nyt Hol­lan­nil­le vie­ras­ken­täl­lä 1-0, siel­lä Nea oli pääs­syt pe­laa­maan­kin. Tam­me­las­sa peli kulki jouk­ku­eel­la pa­rem­min ja tu­lok­se­na oli nyt ta­sa­pe­li 1-1. Tulos jäi Neaa jopa har­mit­ta­maan. ”Pa­ran­net­tiin to­del­la pal­jon siitä ekas­ta pe­lis­tä, jossa ei pys­tyt­ty pi­tä­mään ihan niin hyvin pal­loa. Tam­me­las­sa meil­lä oli ta­val­laan ihan eri jouk­kue ja olim­me mie­les­tä­ni jopa pa­rem­pia kuin Hol­lan­ti. Ta­sa­pe­li jäi kyllä har­mit­ta­maan, enem­män olisi ollut otet­ta­vis­sa”, to­te­si Ilves-​kasvatti ot­te­lus­ta.

Neal­la on ta­ka­naan vai­keah­ko louk­kaan­tu­mi­nen­kin, jonka hän myön­tää ra­sit­ta­neen mel­koi­ses­ti var­sin­kin hen­ki­ses­ti. ”Oli iha­naa pääs­tä jäl­keen pe­laa­maan vähän mi­nuut­te­ja maa­jouk­ku­ees­sa. Pe­la­sin ihan hyvin ja se aut­taa kyllä tais­te­le­maan jat­kos­sa­kin pe­lia­jas­ta. Kyllä re­hel­li­ses­ti täy­tyy sanoa, että aika pal­jon louk­kaan­tu­mi­nen on hai­tan­nut hen­ki­ses­ti. Eihän se help­poa ole olla louk­kaan­tu­nut, var­sin­kaan ul­ko­mail­la ol­les­sa ja am­mat­ti­lai­sen arkea eläes­sä. Olen sen kans­sa jou­tu­nut aika lail­la te­ke­mään töitä, on­nek­si on kui­ten­kin ollut tääl­lä­kin (Tans­kas­sa) ys­tä­viä, joi­den kans­sa on saa­nut aja­tuk­set siir­ret­tyä hiu­kan muu­al­le”, puo­lus­ta­ja to­te­aa.

Nea on to­del­li­nen Ilves-​kasvatti, vaik­ka hyp­päys kan­sain­vä­li­sil­le ken­til­le ta­pah­tui­kin HJK:n kaut­ta. Hä­nen­kin jal­ka­pal­lou­ran­sa on al­ka­nut Suo­men suu­rim­mas­ta kort­te­li­sar­jas­ta eli Il­vek­sen Futis-​Liigasta. ”Muis­taak­se­ni aloi­tin poi­kien kans­sa Futis-​Liigassa, mutta en muis­ta missä jouk­ku­ees­sa. Tyt­tö­jen kans­sa aloi­tin 7-​vuotiaana Här­mä­läs­sä. Vuo­den pääs­tä siir­ryin Mar­kus Paa­na­sen ke­rää­mään tai­to­ryh­mään ja sen jäl­keen kä­vin­kin läpi koko Il­vek­sen ju­nio­ri­put­ken ja aina nais­ten edus­tus­jouk­ku­ee­seen saak­ka”, muis­te­lee Nea läm­möl­lä uran­sa al­ku­vai­hei­ta.

Ilves-​vuosien ai­ka­na Neal­le ker­tyi lu­ke­mat­to­mia tär­kei­tä ih­mi­siä ja ys­tä­viä mat­kan var­rel­ta. ”Mar­kus on ollut to­del­la iso te­ki­jä mun ural­la. Hän veti mi­nul­le li­sät­ree­ne­jä ja jak­soi kuun­nel­la minua vähän kiu­kut­te­lun­kin kes­kel­lä. Olin melko vaa­ti­va ja epä­var­ma nuori pe­laa­ja, joka tar­vit­si tukea ja jon­kun kuun­te­le­maan minua. Maiju Ruot­sa­lai­nen on jää­nyt mie­leen, hän nosti minut juuri oi­ke­aan ai­kaan nais­ten jouk­ku­ee­seen. Leena Työ­lä­jär­vi myös tie­ten­kin, hän on ollut yh­dis­tä­vä te­ki­jä kai­kil­le jun­nuil­le ja van­hem­mil­le. Ihana ja hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä per­soo­na”, ni­me­ää Nea muu­ta­man toi­mi­hen­ki­lön al­ku­vuo­sil­taan.

Pe­laa­jis­ta hän ha­luai­si ni­me­tä useam­pia­kin, sillä vuo­sien var­rel­la joka jouk­ku­ees­sa hä­nel­lä on ollut tär­kei­tä ih­mi­siä ym­pä­ril­lään. ”Nok­son (Katri Matts­son, os. Nokso-​Koivisto) te­ke­mis­tä seu­ra­sin tark­kaan ja hänen esi­merk­kin­sä ja oh­jauk­sen­sa vei minua eteen­päin pal­jon. Pal­jon iha­nia jouk­kue­to­ve­rei­ta on muu­ten­kin mat­kan var­rel­la ollut. Ihan alus­ta asti olin sa­mas­sa jouk­ku­ees­sa Jade Ber­giuk­sen ja Julie Fors­sin kans­sa. Heidi Kol­la­nen ja Em­ma­lii­na Tulk­ki ovat jää­neet mie­leen, mutta onhan niitä ollut pal­jon mui­ta­kin. Emu­lin kans­sa tree­na­sim­me pal­jon yh­des­sä ja se var­mas­ti vei meitä mo­lem­pia eteen­päin. Vie­tim­me pal­jon aikaa yh­des­sä, kah­dek­san tun­tia­kin saa­toim­me tree­na­ta päi­väs­sä ja olla muu­toin­kin yh­des­sä”, in­nos­tuu Nea muis­te­le­maan pe­laa­ja­to­ve­rei­taan.

Il­vek­sel­lä on nyt ka­sas­sa laaja ros­te­ri, jossa on pal­jon pe­laa­jia eikä kai­kil­le löydy vält­tä­mät­tä ha­lut­tua pe­liai­kaa Kan­sal­li­ses­sa Lii­gas­sa. Niil­le pe­laa­jil­le, jotka tus­kai­le­vat pe­lia­jan puut­teen vuok­si, antaa Nea oh­jei­ta. ”Kan­nat­taa jak­saa odot­taa, se oma aika kyllä tulee. Tee päi­vit­täin töitä ja käytä aikaa tree­ni­ken­täl­lä. Tee sitä fu­tik­sen pe­laa­mi­sen ilos­ta ja puske sitä kaut­ta eteen­päin. Ke­hit­ty­mi­nen on iso pro­ses­si, kaik­ki eivät vaan ke­hi­ty sa­mas­sa tah­dis­sa. Usko ja luota it­seee­si, se tuot­taa lo­pul­ta tu­los­ta. Se aut­toi mi­nua­kin ke­hit­ty­mään”, ohjaa maa­jouk­kue­puo­lus­ta­ja nuo­ria Ilves-​pelaajia.

Neal­la on vielä Tans­kas­sa kaksi tiuk­kaa peliä jäl­jel­lä. Hänen edus­ta­man­sa Brönd­by ha­vit­te­lee tupla­mes­ta­ruut­ta, kan­to­na kas­kes­sa on Nords­jael­lan­din jouk­kue. Sar­jaa on jäl­jel­lä enää yksi ot­te­lu ja se on kah­del­la pis­tel­lä Brönd­by­tä joh­ta­vaa sar­ja­kär­ki Nords­jael­lan­dia vas­taan. Ta­sa­pe­li ei siis Nean jouk­ku­eel­le riitä, vaan ai­noas­taan voi­tol­la pää­see Brönd­by juh­li­maan Tans­kan mes­ta­ruut­ta. Tans­kan cupin lop­puot­te­lus­sa­kin koh­taa Brönd­by jäl­leen Nords­jael­lan­din, joten kiih­keät kamp­pai­lut ovat Neal­la vielä edes­sä.

Noi­den pe­lien jäl­keen on lyhyt jal­ka­pal­loi­li­jan loma Neal­la­kin edes­sä. Tar­koi­tus on hiu­kan naut­tia au­rin­gos­ta ja pääs­tä ta­paa­maan ys­tä­viä Tam­pe­reel­le ja Hel­sin­kiin. So­pi­mus Brönd­byn kans­sa on myös päät­ty­mäs­sä, joten pää­tök­siä uu­des­ta seu­ras­ta on eh­dit­tä­vä te­ke­mään.

Koko Ilves-​perhe toi­vot­taa Neal­le onnea Tans­kan val­loi­tuk­seen ja toi­voo uu­dek­si seu­rak­si ko­va­ta­sois­ta seu­raa.

Kuvat: Jyri Su­lan­der / SPL