Lääkäriksi opiskeleva Eini Vesaniemi jatkaa Ilveksessä – halu pelata on vielä kova
Korkeakouluopiskelun sekä huippu-urheilun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta Ilveksen Eini Vesaniemi on siinä kuitenkin onnistunut. Suunnittelua, ennakointia sekä palava halu pelaamiseen on vaadittu, jotta aikataulut on saatu sopimaan.
25-vuotias puolustaja/laitahyökkääjä Eini Vesaniemi jatkaa Ilveksen riveissä. Seuranvaihtoa hän ei miettinyt hetkeäkään, mutta pienen hengähdystauon viime kauden jäljiltä hän tarvitsi ennen päätöstä jatkamisesta.
”Ilves oli seurana ainoa vaihtoehto, mutta pelikauden jälkeen jouduin ottamaan vähän huilia ja etäisyyttä urheilusta. Siinä mietin, että riittääkö eväät lähteä sitoutumaan uuteen kauteen. Vielä kuitenkin pelaaminen hyvällä tasolla ja siihen panostaminen kiinnosti, joten päätin lähteä mukaan.”
Mietittävää hänellä riitti varsinkin vaativien opiskeluiden sekä jalkapalloilun yhteen sovittamisessa.
”Opiskelen lääketieteen lisensiaatiksi tähtäävää tutkinto-ohjelmaa nyt viidettä vuotta, ja tarkoitus olisi vuoden päästä huhtikuussa valmistua. Aikataulujen yhteen sovittaminen on vaatinut melkoisesti suunnittelua, ennakointia ja tietysti kovaa omaa halua saada molemmat hoidettua.”
Aivan samanlaista toimivaa yhteistyötä urheilun ja opiskelun suhteen ei korkeakouluopiskelijoille ei löydy, kuin on esimerkiksi toisen asteen koulutuksissa mukana oleville. Tähän Eini toivoo muutosta.
”Oman kokemukseni mukaan urheilijan uraa (ammattimaista harjoittelua tai ammattiurheilua) ei ole toistaiseksi tunnistettu korkeakoulumaailmassa tuettavaksi tavoitteeksi. Urheilijastatusta pidetään vielä toisella koulutusasteella melko arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena.
Koulussa opiskelijat saavat esimerkiksi korvattua lajiharjoittelulla muuten pakollisia kursseja. Myös opettajien suhtautuminen tosissaan urheileviin opiskelijoihin on pääsääntöisesti ymmärtäväistä. Korkeakouluopinnoissa asetelma muuttuu selvästi, osittain ymmärrettävistäkin syistä. Tietty akateeminen osaaminen ja ajattelu vaaditaan, mutta tuo aikaisempi arvokkaaksi koettu urheilijastatus menettää merkitystään juuri, kun urheilija olisi usein saavuttamassa suorituksellisen huipputasonsa monissa lajeissa. Aivan kuten minä omassani.”
Reilun vuoden päästä on Einillä tarkoitus siirtyä täysiaikaisesti työelämään, joten silloin hänellä on edessään jälleen mietinnän paikka.
”Valmistumisen jälkeen ja kokonaan työelämään siirtyneenä saattaa sitten olla jo tilanne, ettei enää pysty sitoutumaan riittävästi jalkapalloiluun. Viime kesä oli jo aika rankkaa, kun ensi kertaa tein oman alan töitä täysiaikaisesti ja samalla pelasin. Mutta tietysti jos siinä kohtaa näyttää, että vielä pärjään ja intoa pelaamiseen löytyy, niin eiköhän sitä pysty siinä kohtaa vielä hakemaan joustoa työelämänkin puolelta.”
Eini on kuitenkin omalla toiminnallaan osoittanut, että homma toimii, kun sen vaan itse haluaa toimivan. Uuteen kautta lähtemistä hän odottaa jo innolla.
”Olin melko tyytyväinen viime kaudella siihen panokseen, minkä pystyin joukkueelle antamaan. Joukkue vaikuttaa tosi innokkaalta ja nälkäiseltä ja hyvähenkiseltä sekä motivoituneelta porukalta. Mukana on sopivasti myös kokeneempia pelaajia. Nuoret ja energiset pelaajat antavat sellaisen piristysruiskeen.”
Hänen alkavan kauden tavoitteensa ovat jo selvillä.
”Tavoitteena on huolehtia paremmin sellaisesta urheilijan arjesta eli ottaa paremmin huomioon levon ja ravinnon merkitys jokapäiväisessä harjoittelussa. Pelillisistä asioista tavoitteena on ansaita viime kautta isompi rooli joukkueessa. Varsinkin hyökkäyspäässä toivon pystyväni joukkuetta auttamaan entistä paremmin.”
Pelaajauran loppumisen jälkeenkin Eini nähtäneen jollain tapaa mukana jalkapallon parissa. Kenties Ilveksen lääkärinä?
”Jalkapallo on minulle lajina todella rakas, muutoin en olisi jatkanutkaan pelaamista opintojen ohella. Kyllä kiinnostaa jatkossakin olla jalkapallossa jollain tapaa mukana.”
