Pää­val­men­ta­jan pai­kal­ta väis­ty­vä J-P Berg ni­put­taa kau­den pa­ket­tiin – ”työn­täy­tei­nen ja opet­ta­vai­nen kausi”

25.10.2022

Ilves si­joit­tui Kan­sal­li­ses­sa Lii­gas­sa lo­pul­ta kah­dek­san­nek­si, joka jäi kauas jouk­ku­een omas­ta ta­voit­tees­ta. En­sim­mäis­tä kaut­taan jouk­kuet­ta val­men­ta­nut J-P Berg myön­tää kau­den ol­leen haas­ta­va, mutta erit­täin opet­ta­vai­nen.

Kau­den pää­tö­sot­te­lus­sa FC Hon­kaa vas­taan Ilves ei pääs­syt lä­hel­le­kään omaa ta­so­aan ja jäi jopa maa­leit­ta. Tap­pio jätti aa­vis­tuk­sen ver­ran kat­ke­ran maun kau­des­ta, jossa si­joi­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta oli pal­jon­kin eteen­päin me­ne­mis­tä.

Ehkä siitä syys­tä pää­val­men­ta­ja J-P Ber­gin en­sim­mäi­set kom­men­tit koko kau­den suo­ri­tuk­ses­ta al­koi­vat hie­man ne­ga­tii­vi­sis­ta asiois­ta.

”Kausi oli erit­täin työn­täy­tei­nen ja haas­ta­va, pin­nat oli­vat to­del­la tiu­kas­sa. Emme pääs­seet si­joi­tuk­sen suh­teen ta­voit­tee­seem­me. Var­sin­kin kau­den alku oli meil­le han­ka­la ja kun voit­to­ja ei tul­lut, se teki vähän kai­kes­ta hiu­kan haas­ta­vam­paa.”

En­sim­mäi­sen ”pur­kauk­sen” jäl­keen val­men­ta­jan kas­voil­le nousi jäl­leen tuttu hymy ja po­si­tii­vi­set ai­heet nousi­vat esiin.

”Oli to­del­la hie­noa pääs­tä työs­ken­te­le­mään mo­ti­voi­tu­nei­den pe­laa­jien ja taus­ta­hen­ki­löi­den kans­sa. Meil­lä oli ja on edel­leen mel­koi­sen nuori jouk­kue, jossa on tun­nol­li­sia ja eteen­päin pyr­ki­viä pe­laa­jia. Henki ja il­ma­pii­ri jouk­ku­ees­sa oli koko ajan to­del­la hyvä, myös vai­kei­na het­ki­nä.”

Kau­den vii­des­tä en­sim­mäi­ses­tä ot­te­lus­ta Ilves saa­lis­ti ai­noas­taan yhden voi­ton. Vai­kea alku jätti jäl­ken­sä jouk­ku­een te­ke­mi­seen koko kau­den ajak­si, eikä ha­lut­tua ta­sai­suut­ta löy­ty­nyt oi­kein mis­sään vai­hees­sa.

”Koko sarja ja sen jouk­ku­eet oli­vat it­sel­le aivan ou­to­ja alus­sa, sil­lä­kin oli var­mas­ti oma mer­ki­tyk­sen­sä. Meil­le teh­tiin aivan liian pal­jon maa­le­ja, em­me­kä pys­ty­neet haas­ta­maan var­sin­kaan kär­ki­jouk­kuei­ta. It­sel­le tuli mel­koi­se­na yl­lä­tyk­se­nä jouk­kuei­den vä­li­set to­del­la suu­ret ta­soe­rot. Aivan lii­kaa mei­dän pe­lim­me vaih­te­li sekä pe­lis­tä toi­seen, että jopa pe­lien si­säl­lä. Emme pys­ty­neet ulos­mit­taa­maan it­ses­täm­me kaik­kea edes kai­kis­ta niis­tä pe­leis­tä, jossa pis­tei­tä olisi ollut tyr­kyl­lä.”

Toi­se­na on­gel­ma­na al­ku­kau­del­la oli te­hot­to­muus maa­lin­te­ko­ti­lan­teis­sa, tai pe­rä­ti vaa­ral­lis­ten ti­lan­tei­den luo­mi­ses­sa. J-P ja muu val­men­nus pa­neu­tui tähän ke­sä­tauol­la.

”Emme pys­ty­neet luo­maan kun­nol­la ti­lan­tei­ta em­me­kä ole­maan vaa­ral­li­sia vas­tus­ta­jien puo­lus­tuk­sel­le. Ke­sä­tauol­la muu­tim­me hiu­kan ryh­mi­tys­tä, siir­ret­tiin pe­laa­jia lä­hem­mäk­si toi­si­aan ken­täl­lä. Har­joit­te­lim­me pal­jon mm. mur­tau­tu­mis­ta kes­kel­tä. Tämä nä­kyi­kin tauon jäl­keen.”

Nuo­rel­ta jouk­ku­eel­ta puut­tui myös riit­tä­vää ko­vuut­ta tais­tel­la pis­teis­tä. Kil­tin jouk­ku­een maine oli tul­lut jo edel­lis­kau­del­la, tä­hän­kin val­men­nus puut­tui.

”Pelin ko­vuus oli sel­keä on­gel­ma. Sitä saa­tiin kyllä har­joit­te­le­mal­la pa­ran­net­tua ja sen eteen teh­tiin töitä joka har­joi­tuk­ses­sa. Tässä mie­les­tä­ni on­nis­tuim­me hyvin. Lop­pu­kau­des­ta hyök­käys­pe­lim­me oli pal­jon mo­ni­puo­li­sem­paa sekä vaa­ral­li­sem­paa, kun kamp­pai­lui­ta alet­tiin voit­ta­maan.”

Kun J-P pääsi vauh­tiin ana­lyy­sis­sään, alkoi pa­ran­nus­koh­tei­ta muis­tua mie­leen enem­män­kin.

”Kyllä kau­den ai­ka­na jou­duim­me käy­mään to­del­la pal­jon eri­kois­ti­lan­tei­den puo­lus­ta­mis­ta, niin yk­si­lön kuin jouk­ku­een­kin suh­teen. Sii­hen saa­tiin kyllä pa­ran­nus­ta, mutta melko epä­ta­sai­sek­si sen on­nis­tu­mi­nen kui­ten­kin jäi.”

Val­men­ta­jan pu­heis­ta pais­taa läpi se, että jouk­kue oli nuori ja ko­ke­ma­ton kau­den alus­sa ja pa­ran­nus­koh­teis­ta toi­seen jou­dut­tiin siir­ty­mään ehkä lii­an­kin no­peas­ti.

”Oli­han se vähän sel­lais­ta, että kun yh­teen asi­aan pa­neu­dut­tiin ja saa­tiin se kun­toon, niin ne asiat tup­pa­si­vat unoh­tu­maan, kun kes­ki­tyt­tiin seu­raa­vaan asi­aan. Toki haas­tet­ta toi myös ko­koon­pa­non on­gel­mat. Ros­te­rin saa­mi­seen ha­lut­tuun ko­koon­pa­noon meni aivan liian kauan aikaa. Meil­lä oli aika pal­jon louk­kaan­tu­mi­sia ja eri­lai­sia sai­ras­te­lui­ta. Ei tai­det­tu mis­sään vai­hees­sa saada kaik­kia pro­fii­li­pe­laa­jia yh­tä­ai­kai­ses­ti ken­täl­le.”

(Juttu jat­kuu kuvan jäl­keen.)

 

Jouk­ku­ees­sa oli monia on­nis­tu­jia

J-P näkee jouk­ku­ees­sa ja päät­ty­nees­sä kau­des­sa pal­jon sel­lais­ta hyvää, mikä tulee aut­ta­maan jouk­kuet­ta lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa tais­te­le­maan mi­ta­leis­ta.

”Ilves oli ja on tosi roh­kea ja ak­tii­vi­nen jouk­kue. Se pys­tyy hyök­kää­mään mo­ni­puo­li­ses­ti ja aggres­sii­vi­ses­ti. Pe­la­sim­me no­pe­aa ja te­ho­kas­ta ti­lan­teen­vaih­to­pe­liä, joka tosin vä­lil­lä kos­tau­tui­kin. Seu­ras­sa on pal­jon eri maa­jouk­kueis­sa ole­via pe­laa­jia, tällä kau­del­la aivan uusia­kin pe­laa­jia pääsi lei­reil­le mu­kaan.”

Pe­laa­jien ke­hit­ty­mi­ses­sä J-P kokee val­men­nus­tii­min kans­sa on­nis­tu­neen­sa.

”Kyllä to­del­la moni pe­laa­ja pys­tyi nos­ta­maan omaa ta­so­aan, osa vielä rei­lus­ti­kin. Voi­sin kaik­ki­kin ni­me­tä, mutta ai­na­kin Jenni, Pipsa, Sofia Laine, Heta ja Tuuli tu­le­vat en­sim­mäi­se­nä mie­leen. Aino Ra­si­nen pe­la­si to­del­la upean kau­den. Hän so­peu­tui roo­liin kuin roo­liin ja oli erit­täin tär­keä pe­laa­ja läpi kau­den. Anna Ol­ma­lan mer­ki­tys var­sin­kin al­ku­kau­del­la oli mer­kit­tä­vä. Hän toimi hen­gen­luo­ja­na ja nuor­ten pe­laa­jien tu­ke­na niin ken­täl­lä kuin sen ul­ko­puo­lel­la­kin. Myös pe­rä­ti yh­dek­sän nuor­ta pe­laa­jaa teki en­sie­siin­ty­mi­sen­sä Kan­sal­li­ses­sa Lii­gas­sa tällä kau­del­la. Se on hui­kean suuri määrä!”

J-P kokee kau­den an­ta­neen hä­nel­le erit­täin pal­jon. Va­li­tet­ta­vas­ti elä­mäs­sä tulee kui­ten­kin ti­lan­tei­ta, jol­loin jou­tuu ki­pei­tä­kin rat­kai­su­ja te­ke­mään. J-P ve­täy­tyy per­he­syis­tä pie­nel­le ai­ka­li­säl­le ja tois­tai­sek­si pois jouk­kue­val­men­nuk­sen pa­ris­ta. Hänen ti­lal­leen tulee viime kau­del­ta tuttu Anssi Yli­nen, jolle J-P jät­tää hyvän ai­hion hiot­ta­vak­si vielä pa­rem­mak­si.

”Tämä kausi antoi mi­nul­le to­del­la pal­jon. Oli to­del­la­kin eri­lais­ta, mihin olin tot­tu­nut ja vä­lil­lä it­se­kin jou­duin opet­te­le­maan asioi­ta kan­ta­pään kaut­ta. Hui­kea ko­ke­mus, hui­kea jouk­kue sekä hui­kea työyh­tei­sö. Meil­lä kai­kil­la oli yh­tei­nen pää­mää­rä, jota ei nyt kui­ten­kaan saa­vu­tet­tu. Tästä on Ans­sin hyvä jat­kaa, jouk­kue on hä­nel­le tuttu ja pe­laa­jat vuot­ta van­hem­pia sekä ko­ke­neem­pia, vaik­ka­kin edel­leen melko nuori. Var­mas­ti tulen jat­ka­maan ta­val­la tai toi­sel­la jal­ka­pal­lon pa­ris­sa, mutta jouk­kue­val­men­ta­mi­seen ei tällä het­kel­lä elä­män­ti­lan­ne anna myö­ten.”

 

Näin men­nyt­tä kaut­ta ana­ly­soi aina niin po­si­tii­vi­nen ja ys­tä­väl­li­nen J-P Berg, jolle koko Ilves-​yhteisö toi­vot­taa pelk­kää hyvää ja pi­kais­ta pa­luu­ta kel­ta­vih­reän jal­ka­pal­loi­lun pa­riin!

Edus­tus­jouk­ku­een pää­val­men­ta­jak­si hyp­pää­vän Anssi Yli­sen taus­ta­tii­mis­tä ker­ro­taan myö­hem­min lisää.

Teks­ti: Mika Laak­so.