Janna rohkaisee puhumaan
Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Vuoden 2026 teemana on ”Mitä sulle oikeasti kuuluu? Jokaisella on oikeus mielenterveyteen ja apuun”.
Jokainen meistä voi osallistua kysymällä kumppanilta, pelikaverilta tai muilta läheisiltä aidosti, mitä heille kuuluu ja miten heillä oikeasti menee.
Tällä kaudella liigadebyyttinsä tehneelle Janna Korvelle ihmismieli on kiinnostava kokonaisuus, johon hän on alkanut perehtyä tarkemmin.
Tässä on Jannan viesti meille kaikille tänä tärkeänä teemapäivänä:
Hyvää mielenterveyspäivää!
Mielenterveys ja ylipäätään ihmismielen toiminta on kiinnostanut mua jo pitkään.
Varsinkin, kun sen yhdistää urheilukontekstiin.
Etenkin tänä vuonna olen tajunnut, kuinka suuri merkitys mielellä on urheilijan arjessa.
Huippu-urheilussa puhutaan paljon siitä, miten urheilun aiheuttamat paineet, vastoinkäymiset, kilpailu ja jatkuva omaan parhaaseen pyrkiminen vaikuttavat mielenterveyteen. Mutta urheilu voi toimia myös pakopaikkana tai pelastusrenkaana urheilun ulkopuolisten asioiden kuormittaessa mieltä.
Meitä on varmasti paljon, jotka elävät normaalia vaativaa urheilija-arkea samalla, kun kamppailevat muiden asioiden kanssa. Vaikka resilienssi olisi vahva, kokonaiskuormitus voi kasvaa liian suureksi.
Mulle jalkapallo on paikka, jossa saan irrottautua muusta elämästä, tehdä itselleni tärkeää asiaa, kehittyä ja toteuttaa itseäni sekä kokea yhteisöllisyyttä.
Olen kuitenkin kuullut kaudesta toiseen lauseen: ”Nähdään sussa potentiaalia.”
Miksi se potentiaali ei pääse esiin? Tuntuu kuin käsijarru olisi jatkuvasti päällä.
Tänä vuonna päätin alkaa pitämään huolta myös omasta mielenterveydestäni. Olen ymmärtänyt, kuinka paljon tekemistäni ovat jarruttaneet esimerkiksi epävarmuus, itsekriittisyys sekä riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteet. Päätin, että on aika tehdä asialle jotain.
En kuitenkaan koskaan ole oikein ymmärtänyt konkreettista merkitystä sille, että puhuminen auttaa. Tänä vuonna olen käynyt hyviä keskusteluja valmentajien ja urheilupsykologien kanssa. He ovat auttaneet selkeyttämään ajatuksiani ja ohjaamaan eteenpäin. Työtä on edelleen paljon ja koen että oma prosessini on vasta alussa, mutta voin nyt jo sanoa, että ongelmieni avaamisesta ja niistä käydyistä keskusteluista on ollut suunnaton apu.
Viestini on siis se, että jos ja kun on mitä vain ongelmia, jotka tuntuvat hidastavan, estävän tai vaikuttavan negatiivisesti urheiluun (tai muuhun elämään), niin ottakaa asia puheeksi jonkun kanssa: jonkun, joka tuntuu oikeimmalta ja turvallisimmalta.
Ei ole mitään niin suurta ettei siitä voisi puhua eikä mitään niin pientä, etteikö se voisi häiritä optimaalisimpaan tilaan pääsyä.
Ei ole myöskään ketään väärää kelle puhua, asioilla on tapana mennä eteenpäin ja järjestyä vaikka tulisi useita mutkia ja esteitä vastaan.
Kysykää myös joukkuelaisilta ja kavereilta, miten niillä OIKEASTI menee, pelkkä kysymyskin voi auttaa vaikkei olisi valmis puhumaan vielä siinä hetkessä.
Ja hei, olkaa ystävällisiä ja armollisia muille ja ennen kaikkea itselle!